Eli siis hei vain kaikille!
Tämän blogin olisi tarkoitus olla hiiriblogini jossa kerron hiirilaumani kuulumisia ja tapahtumia, iloineen ja suruineen.
Yllä olevassa kuvassa jo edesmennyt Milo. Mutta siis, miksi aloin pitämään hiiriblogia? Itseäni ovat hiiret kiehtoneet aina, muistan kun pienenä lapsena hain kirjastosta jyrsijäkirjan ja sielä komeili black tan ja agouti hiirulit joista kerroin aina kaikille kavereilleni että tuollaisia mulle tulee joskus! Noh, empä silloin ala asteikäisenä tiennyt että hiiriähän minulle joskus tulee.
Ensimmäinen hiireni, Paavo oli sanoinkuvaamattoman ihana! Paavo saapui tesomalta 2010 eikä minulla ollut harmaintakaan aavistusta että hiiriharrastus veisi minut mennessään.. Paavosta tosiaan olin niin innoissani että otin siitä viikon välein kasvukuviakin, näin jälkeenpäin mukava katsoa miten huomaa hiiren kasvaneen kun livenä ne kasvavat ihan huomaamatta. Mutta tosiaan, Paavo oli siis kaiken alku ja juuri jolloinka eksyin hiiriyhdistyksen sivuille ja sitäkautta foorumillekin. Eipä aikaakaan kun siskonikin halusi hiiriä, naaraslauman ja muhihan minulla itselläni ajatus naaraista. Lempäälän näyttelyistä mukaamme siis tarttui siskolleni kaksi riitasoinnun hiirtä ja itselleni kolme apollon tyttöä. Samaanaikaan myyntipöydällä oli myös suloistakin suloisempi ba/t/berkshire mm naaras ja no, mukaanhan sekin sitten napattiin. Niimpä minulla oli sitten viisi hiirtä.
Sitten jonkun ajan päästä sain ajatuksen hiiripoikasista. En ottanut ajatusta tosissani aluksi mutta hieman genetiikkaa tarkkailtuani mielenkiintoni heräsi. Niin ensimmäinen lemmikkipoikueeni sai alkunsa Paavon ja Minin kautta. Muistan kuinka innoissani ja haltioissani olin! Poikasia syntyi 7 joista meinasin karsia yhden mutta se saikin muut kirittyä niin en sitten raaskinut. Näin jälkeenpäin ajateltuna aika suuri poikuekoko ensisynnyttäjälle ja olisin tehnyt joitain asioita toisin mutta kokoajanhan tässä uutta opitaan :) Hiiristä tosiaan 5 jäi kotiin ja kaksi lähti maailmalle. Kolme tyttöä menivät toiselle siskolleni ja yksi uros, Fiction "Hyla" meni naaraat omistavalle siskolleni ja pakko myöntää että olen ylpeä tuosta pesueesta, aika riemunkirjava sakki se oli! Itsellenikin jäi yksi uros, Afterlife "Afksham". Poikueeseen syntyi yksi Dutch lapsonen jonka myötä innostuin dutcheista ja uusin yhdistelmän dutchien toivossa. Ensipoikueen kohdalle olin laskeskellut suurimmanosan olevan agoutia mutta niitä oli vain yksi seitsemästä ja loput olivatkin sitten muuta mitä odotin mutta kauniita kaikki. Toisen poikueen kohdalla sitten tuli sitä agoutia! Poikue koostui siis agouteista ja blue agouteista ja poikasia syntyi 9 jotka karsin kuuteen. Näistä jäi kotiin neljä ja yksi minulle, uros taasen nimeltä Gameboy "Geiboi"
Sitten oli taukoa, sillä en ajatellut teettäväni enään hiirilapsosia kun olin saanut haluamani. Jatkoin hiirien kanssa eloa ja käytiin pet näyttelyissä, paljon tuli opittua näyttelyitten myötä ja tuli käytännönkin kautta opittua väiveistä ja hiiren vanhenemisesta. Jouduin lopettamaan Paavon selittämättömän syyn takia. Ensin se alkoi raapimaan niskaansa, ajattelin että sillä on väiveitä joten sitten loishäädettiin ivomecilla. No, ei tapahtunut mitään ja uutta satsia sitten viikon päästä. Kun alkoi iho näkymään ja vereslihalle raapi korvatkin ja kaikki niin lopetin sen.. Oli niin kamala sitä katsoa ja tuntui ettei mikään auttanut, yritin Paavon niskaa betadinellakin puhdistella mutta ei auttanut. ikää oli vähän vaille 2v sillä silloin ja oli kova paikka lopettaa itse se tärkein hiiri..
Myös naaraslaumasta kuoli jäsenet hiljakseen ja lopulta heräsin siihen todellisuuteen että minulla oli vain yksi naaras. Ei muuta kuin laumanjatkeen etsintää ja minulle tarttui taas lempäälän näyttelyistä (on muuten pirullisia nuo hiirinäyttelyt myyntipöytineen!) kaksi tyttöä. Oli taas ihan normaalia arkea, Afksham kuoli ja Geiboi kuoli myös ja se oli myös kova paikka, menettää kaksi omaa kasvattiaan puolen vuoden sisään. Jossain, en muista tarkalleen missävaiheessa olin hankkinut ba/du/t mm urokseni mutta kuitenkin, niin minulla oli taas jälleen vain 5 hiirtä. Sitten muistin poikaset ja sain siskoni kanssa idean yhdistää hänen dove tan urokseni chocholate naaraani kanssa, poikaset tulisivat taas valtaosa jäämään meille sillä siskoni tarvitsi naaraslaumaan myös jatkoa. Harmikseni naaras synnytti vain yhden poikasen joka sekin kuoli päivän ikäisenä.
Mutta takaisin nykytilanteeseen! Joulun alla olin aivan hiiretön sillä kaikki olivat jo menehtyneet ja ainoa jyrsijäni oli Kiukku niminen talvikko. Kaipasin hiiriä ja niiden kanssa touhuamista ja heitin ihan vitsillä siskolleni haluavani joululahjaksi hiiren. Siskoni saikin siitä tuuman ja menimme ihan mielenkiinnosta katselemaan elon eläinkaupan hiiriuroksia. Sielä oli kaksi valloittavaa splashed ukkoa joista isokokoisempi ja rohkeampi, Jerry muutti sitten meille. Tämä soti vähän periaatteitani vastaan sillä olen vannonut etten ota eläintä koskaan faunattaresta mutta eläinkauppahan tuo jerryn myyntipaikkakin oli. Kuitenkin tiesin myyjän jo entuudestaan jyrsijä ja kaninäyttelyistä niin Jerryn uskalsin sieltä ottaa, en usko että kukaan jyrsijäharrastaja olisi eläinkaupassa töissä jossa eläimillä ovat huonot olot, toki poikkeuksiakin on mutta asiat olivat siltä kantilta kunnossa ja juttelimme vähän niitä näitä samalla. Sitten tuli taas mieleen että kaksin kaunihimpi ja ei kahta ilman kolmatta ja huomasin olleeni varanneen kolmen tytön porukan taas ja tässä sitä nyt ollaan :)! <3
Anteeksi kauhea romaani ja sepustus :D
